maanantai 18. huhtikuuta 2011

Jekyll ja Hyde

Tässä sitä taas ollaan, krapulassa...Viime kirjoituksesta on vierähtänyt aikaa, sillä elämä on aika hektistä tällä hetkellä. Kiire ja ahdistus siitä etten kykene organisoimaan asioitani on tehnyt elämästäni vielä enemmän sekasotkua. Jotenkin vaan suoritan kaikkea enkä silti saa aikaan mitään. Kuin kerisi lankarullaa joka purkautuisi toisesta päästä. Ei ole otetta.. Kuinka kadehdin ihmisiä jotka kykenevät pyörittämään arkeaan hyvin. Minulta on koko elämäni puuttunut sellainen elämänhallinta. Tiedän että sitäkin pystyy opettelemaan. Kunpa en aina ajattelisi kaikesta niin negatiivisesti ja luovuttaisi jo etukäteen.

Juomiseni on jatkunut. Harvoin olen ollut kunnolla humalassa, mutta olen saanut sen mitä kai haenkin juomisellani, sen nousukiidon joka sekoittaa sopivasti pääni niin etten enää ajattele liikoja. Ja silti siellä takaraivossa jyskyttää se omantunnon raskas ja viisas ääni: lopeta juominen.....

Eilen sitten ostin sikspäkin ja vaalivalvojaisia katsoessamme huomasin että juomat olivat jo loppu ja kävin ostamassa lisää. 2 pinttiä ja yhden pienen. Siitä tuli sitten 10 annosta. Se on aika paljon naisihmiselle. Tosin eihän se alkoholistille ole mikään epänormaali annos. Ihmettelen kyllä miten raitis mieheni viitsii katsella minua. Eikä hän kyllä viitsikkään, mutta antaa minun taistella taisteluni. Ei kukaan toinen saa paketettua ketään raittiiksi. Kyllä sen päätöksen täytyy kummuta  itsestä jotta se olisi pysyvä. Tänään tein taas sen päätöksen, mutta uskonko siihen enää itsekään? On kai pakko uskoa. Varmuuden aste on aika häilyvä. Tuntuu ettei se riitä. Ihan naurettavaa että huomaan kuitenkin yhä pohtivani arvaavatko muut syyn, ja joudunko selittelemään paljonkin, ja olisiko helpompaa sallia kuitenkin itselle juominen niissä muutamamissa harvoissa juhlissa joita on. Ja sitten kuitenkin kulutan suurimman osan alkoholista kotisohvalla maaten ilman mitään ulkoista pakkoa.
Vaikeaa on luopua..


Oletteko lukeneet Juhani Seppäsen kirjaa: selvästi juovuksissa? Tuo kymmenen kaljaa oli likimain miehen päivittäinen annos vuosikausia. Kaiken aikaa hän kuitenkin toimi menestyksekkästi lääkärinä (toimii kai yhä), perheenisänä ja jonkinlaisena kulttuuripersoonana ja viinimaisterina. Kotimatkaan töiden jälkeen kuului aina piipahdus kantabaariin "lukemaan iltalehti", kosteita kokkareita riitti. Väittikö kukaan että Seppäsellä oli riippuvuussuhde alkoholiin? Ehkä vaimon kanssa käytiin keskusteluita kotona, mutta muutoin meno oli kaikista kaikin puolin ok. -Ainakin yksi kuitenkin tiesi että kaikki ei ollut kunnossa, ja tuo yksi oli tietenkin Seppänen itse.Vuosi ilman viinaa avasi reitin tarkastella asiaa aivan uudelta kantilta ja tunnistan kirjasta paljon samankaltaisia ajatuksia, joita itselläkin on pyörinyt päässä. Puhumattakaan sitten niiden muiden, yleensä entisten ryyppykavereiden tai jonkunlaisen ongelman itsekin omaavien reaktioista. Kummastelua riittää..
Mato Valtonen Maria-show:ssa kiteytti asian hyvin. Oltuaan pari kuukautta selvin päin saa Suomessa kutsun talk-showhun! Niin ihmeellistä se on meillä päin. Suosittelen Seppäsen kirjaa. Hyviä pohdintoja ja oivalluksia,
vakavasta aiheesta on kirjoitettu ilman turhaa tramatiikkaa välillä jopa hieman humoristisella otteella. Ei ahdista lukea vaikka onkin paljon silkkaa asiaakin alkoholin haitoista. Luen varmaan vielä toisenkin kerran.

Muiden suhtautumisesta vielä..Vaikka muiden kummastelu ei todellakaan saisi olla tekosyynä olla ryhtymättä raittiiksi, niin kyllä se rasittavaa on kun saa kaiken aikaa olla vastaamassa uteluihin ja kyselyihin. Rohkeimmat ja tyhmimmät kysyvät suoraan onko kyseessä alkoholiongelma. Vähän hienotunteisuutta kiitos! Ei lapsettomiltakaan sovi kysyä että "oletko maho?". Itse olen miettinyt että sitten kun vielä ryhdyn absolutistiksi, en todellakaan ole kenellekkään tilivelvollinen alkoholiongelmastani. Valehtelen hyvällä omalla tunnolla jos siltä tuntuu. On täällä Suomessa sentään niitäkin ihmisiä, joilla lopettamisen taustalla on muitakin syitä: periaatteellisia, terveydellisiä (viinahan on myrkkyä elimistölle) ja joistakin humalassa oleminen tuntuu jopa epämiellyttävältä.

Kiitokset kommenteista ja sori että olen laiska kirjoittamaan. Pitää olla sopiva draivi (krapulako :(....?