näin..

Päivällä kännissä on tämän päivän tunnussana. Haluan heti tehdä selväksi, että en yritä kelleen olla esimerkkinä tai sankaritarinana siitä miten nousta alkoholismin syövereistä parempaan elämään. Jos tätä sairautta kykenisi käsittelemään pelkästään järjellä, ei mitään ongelmaan enää olisikaan. Ihminen joka tätä ei ole kokenut on ikävä kyllä aika jäävi kommentoimaan. Siinä puolustuspuheeni.

Kyse on kait (?) paljolti siitä miten ajattelutapaansa täytyy muuttaa. Oikeastaan siinä kyllä tarvitaan aika paljon järkeä, mutta se, miten totutut taipumukset sisäistää ja ymmärtää, vaatii aikaa. Kun kaikki olisi niin yksinkertaista. Raittiuden syntymekanismin tunteminen säästäisi paljon yhteiskunnan varoja.

Ensimmäisen tekstin jälkeen tämä on toinen kerta humalassa. En siis juo kaiken aikaa, mutta tavoitteet on korkeammalla. Olenhan jo maistanut hieman raittiuden autuutta. Paljolti on kyse totutun kaavan sisäistämisestä, ja nopeasta helpotuksesta. Raittius vaatii paljon kuria. Sitä jatkuvaa muistuttamista itselleen että tämä tapa on väärä ja johtaa vielä surkeampaan lopputulokseen. Eräällä tavalla raittius on kuin jatkuvaa dieettiä, mutta sillä erotuksella, että hoikkana pysyminen sallii ajoittaisen herkuttelun ja sen sopusoinnun opettelemisen. Alkoholiongelmaiselle tilanne on ehdottomampi. Miksi? Koska jollain intuitiivisella tasolla tiedostan että minusta ei ole alkoholin suhteen kohtuuteen, mutta sen sijaan syömisen suhteen näin asia voisi olla. Puhumattakaan että liikasyömisen vahingot itselle ja ympäristölle ovat mielestäni ihan toista luokkaa.

Oletteko samaa mieltä? Ymmärrän että syömishäiriöisillä saattaa olla toisenlaisia mielipiteitä. Minulle syömishäiriöstä edelleen ajoittain kärsivänä ajatus ruuan kohtuukäytöstä on kuitenkin terveempi ja jopa luonnollinen ajatus, toisin kuin alkoholin suhteen.

Haluan vielä kiittää Niiskistä ja Annista kommenteista. Ja erityisesti Annikselle haluan esittää syvän osanottoni tapahtuneesta. Toivon jaksamista sinulle ja että kaikesta huolimatta jaksaisit uskoa että elämällä on vielä paljon hyvää annettaa sinun osaltasi. Niin paljon tragediaa (ja epäoikeudenmukaisuuttakin) kuin ihmiselämä tarjoaakin, on se aina kamppailemisen arvoinen. Lämmin halaus..